Mikään ei voisi olla pahempaa Intialle kuin jäljitellä Kiinan nyt käännettyä yhden lapsen politiikkaa

Poonam Muttreja kirjoittaa: Vaikka Intia on onnistunut hidastamaan väestönsä kasvua, perhesuunnitteluohjelmamme jättää kuitenkin paljon toivomisen varaa.

Intian ei tarvitse huolehtia väestönkasvun hidastumisesta

On monia syitä juhlia Intian saavutuksia väestörintamalla. Kokonaishedelmällisyyslukumme (TFR) on 2,2 – hieman korkeampi kuin korvausaste 2,1, tila, jossa pariskunnan tilalle tulee kaksi lasta. 25 osavaltiosta 28 osavaltiosta ja kuusi kahdeksasta UT:sta ja useimmat kaupunkialueet ilmoittavat korvaavan TFR:n, joka on 2,1 tai vähemmän.

Vaikka olimme ensimmäinen maa maailmassa, joka käynnisti kansallisen perhesuunnitteluohjelman vuonna 1952, sen ensimmäiset 25 vuotta leimasivat sen täytäntöönpanon heikkoutta. Muut ehkäisyvaihtoehdot kuin naisten sterilisaatio olivat harvassa. Sitten hätätilan 21 kuukautta vuosina 1975–1977 osoittautuivat tuhoisiksi. Miesten pakkosterilisaatioita tehtiin perhesuunnitteluleireillä, ja kannustimet ja rangaistukset johtivat pakotteeseen saavuttaa tavoitteet. Tämä aiheutti julkista raivoa, joka auttoi kaatamaan Indira Gandhin johtaman kongressin hallituksen.

Hätätilanteen ja kansainvälisen väestö- ja kehityskonferenssin väliset kaksi vuosikymmentä vuonna 1994 olivat turhaa aikaa. ICPD-ohjelman allekirjoittajana Intia tunnusti virallisesti, että lisääntymisoikeudet ja sukupuolten tasa-arvo ovat perustavanlaatuisia väestön vakauttamisen kannalta. Kansallinen väestöpolitiikka 2000 korosti, kuinka tärkeää on antaa naisille mahdollisuus määrittää perheensä koko ja luopui sterilisaatiotavoitteista.

Vaikka Intia on onnistunut hidastamaan väestönsä kasvua, perhesuunnitteluohjelmamme jättää kuitenkin paljon toivomisen varaa. Ensinnäkin naisten hyvinvointia ei ole täysin varmistettu. Marraskuussa 2014 16 nuorta naista kuoli traagisesti ja monet jäivät kriittisesti sairaiksi tubetomioiden jälkeen joukkosterilointileirillä Bilaspurin alueella Chhattisgarhissa.

Perhesuunnittelun taakka on lähes kokonaan intialaisilla naisilla. NFHS-4:n mukaan vuosina 2015–2016 36 % naimisissa olevista 15–49-vuotiaista naisista sterilisoitiin, kun 15–54-vuotiaista naimisissa olevista miehistä alle 1 %. Alle 6 % miehistä käyttää kondomia.

Naimisissa olevien naisten ehkäisyn tarve on suuri, ja pariskuntien ehkäisyvaihtoehdot ovat rajalliset. Sterilisoinnin lisäksi kansanterveysjärjestelmässä on saatavilla vain viisi muuta ehkäisymenetelmää. Injektiovalmisteet, jotka hyväksyttiin käytettäväksi yksityisellä sektorilla Intiassa vuonna 1994, lisättiin julkiseen terveydenhuoltojärjestelmään vasta vuonna 2017, 23 vuotta myöhemmin.

Mutta näistä eroista huolimatta Intian syntyvyys on laskussa. Miksi sitten jotkut poliitikot ja osavaltiot, kuten Assam, UP ja Lakshadweep, vaativat kahden lapsen politiikkaa? Se paljastaa huonon ymmärryksen siitä, mitä tarvitaan väestön vakauttamiseksi. Kerala ja Tamil Nadu ovat osoittaneet, mitä pitää tehdä: varmistaa peruspalvelujen saanti, edistää tyttöjen koulunkäyntiä ja parantaa naisten kehitysmahdollisuuksia.

Mikään ei voisi olla pahempaa Intialle kuin jäljitellä Kiinan nyt käännettyä yhden lapsen politiikkaa. Ottaen huomioon maan vahvan pojan mieltymys, se on johtanut vinoon naisten ja miesten väliseen suhteeseen ja lisääntyneeseen sukupuoleen perustuviin abortteihin. Kiinaa kohtaa nyt demografinen katastrofi, jossa väestö ikääntyy ja työvoima supistuu.

Intian ei tarvitse huolehtia väestönkasvun hidastumisesta. Institute for Health Metrics and Evaluation on ennustanut, että Intian TFR putoaa 1,3:een vuoteen 2100 mennessä. Meidän on kuitenkin tehostettava perhesuunnitteluohjelmaamme, joka vaatii kolme toimenpidettä. Ensinnäkin, päästä eroon väärinkäsityksistä vasektomioista ja linkeistä miehisyyteen. Toiseksi asetetaan etusijalle naisten tahdonvapaus ja annetaan heille mahdollisuus valita, haluavatko he, milloin ja kuinka monta lasta. Lopuksi edistä valinnanvaraa ja poista kaikenlainen pakko. Terveysministeriö totesi korkeimmassa oikeudessa joulukuussa 2020 antamassaan vastauksessa vastustavansa 'kiinteästi' rajoituksia pariskunnan lasten lukumäärälle pyrkiessään 'hallitsemaan' väestöä. Tästä syystä kahden lapsen normiin vetoaminen on vähäistä järkevää.

Tämä kolumni ilmestyi ensimmäisen kerran painetussa painoksessa 4.7.2021 otsikolla 'Kahden lapsen normin absurdi'. Kirjoittaja on Intian väestösäätiön toiminnanjohtaja