Intian ja Nepalin on etsittävä molempia osapuolia hyväksyttäviä ratkaisuja kiistaan ​​uudesta kartasta

Intian ja Nepalin raja on ainutlaatuinen siinä mielessä, että kumpikaan maa ei ole sallinut poliittisen rajan katkaista sukulais-, uskonto- ja kulttuurisiteitä jakavien ihmisten ikivanhaa liikennettä.

Intian ja Nepalin on etsittävä molempia osapuolia hyväksyttäviä ratkaisuja kiistaan ​​uudesta kartastaJäljelle jääneet vasemmiston vallankumoukselliset kilpailivat oletettavasti Intiaa kannattavan nepalikongressin kanssa syyttääkseen Intiaa karttojen julkaisemisesta, joissa Kalapani näkyi Intian, Nepalin ja Kiinan välinen kolmioristeys pohjoisessa ja Susta etelässä Intian alueena.

Käsitys rajoista karttaan piirretyinä viivoina on uusi käsite – kuten myös kansallisvaltio. Tämä pätee erityisesti niemimaalla, jossa imperiumit ja valtakunnat varjostuvat toistensa yli epäselvien rajojen sen sijaan, että niitä erottaisi suvereenia lainkäyttöaluetta osoittavat rajat. Intian ja Nepalin raja on ainutlaatuinen siinä mielessä, että kumpikaan maa ei ole sallinut poliittisen rajan katkaista sukulais-, uskonto- ja kulttuurisiteitä jakavien ihmisten ikivanhaa liikennettä. Tätä uhkaa nyt Nepalin puolella territoriaalinen nationalismi ja Intian puolella syntymässä oleva turvallisuusvaltio.

Intiaanivastaisia ​​tunteita on helppo laukaista Katmandun laaksossa, joka on edelleen Nepalin politiikan upokas ja sen sisä- ja ulkopolitiikan välimies. Kuten omassa maassamme todistamme, kansallismielisyys voi olla tehokas poliittisen mobilisoinnin väline, mutta sen suunta voi olla myönteinen tai negatiivinen. Tämä riippuu poliittisesta johdosta, mutta yhtä lailla siitä, kuinka tietoinen ja valistunut kansalainen on. Nepalissa kaikensuuntaiset poliittiset ryhmittymät eivät ole kyenneet vastustamaan kiusausta loihtia kiusaava ja ylimielinen Intia esittelemään itseään kansallisten etujen kiihkeänä suojelijana. Tämän näimme näyttelevän mielenosoituksissa, joita pidettiin äskettäin Katmandun kaduilla. Jäljelle jääneet vasemmiston vallankumoukselliset kilpailivat oletettavasti Intiaa kannattavan nepalikongressin kanssa syyttääkseen Intiaa karttojen julkaisemisesta, joissa Kalapani näkyi Intian, Nepalin ja Kiinan välinen kolmioristeys pohjoisessa ja Susta etelässä Intian alueena.

Näillä uusimmilla kartoilla ei ole mitään tekemistä Nepalin kanssa. Ne julkaistiin kuvastamaan Jammun ja Kashmirin osavaltion (J&K) äskettäistä jakautumista kahdeksi uudeksi liittoalueeksi, J&K:ksi ja Ladakhiksi. Intian ja Nepalin rajan kuvauksessa ei tapahtunut muutoksia. Silti syntyi käsitys, että uuden kartan julkaiseminen oli poikkeama menneisyydestä ja muodosti tuhoisaa kartografista aggressiota. On totta, että Nepal on aiemmin vaatinut alueita Kalapanin alueella ja Sustassa omakseen. Osapuolet olivat yhtä mieltä siitä, että nämä erimielisyydet tulisi ratkaista ystävällisillä neuvotteluilla, ja niiden ulkoministerit valtuutettiin toteuttamaan tämä harjoitus. Sikäli kuin joku tietää, näitä neuvotteluja ei ole vielä käyty. Jos tämä on ongelma, joka saattaa herättää Nepalin puolella niin vahvaa julkista mielipidettä, tällainen toimimattomuus on käsittämätöntä. Oma kokemukseni on ollut, että nepalipuolue ottaa tällaisia ​​kysymyksiä esille retorisista syistä, mutta ei ole kiinnostunut seuraamaan vakavien neuvottelujen kautta. Näin kävi Nepalin vaatimuksille Intian ja Nepalin ystävyyssopimuksen tarkistamisesta. Intialainen osapuoli suostui vuonna 2001 käymään neuvotteluja ulkoministeritason kanssa saadakseen aikaan tarkistetun sopimuksen – sellaisen, joka nepalilaisten silmissä olisi tasa-arvoisempi vastavuoroisten velvoitteiden ja oikeuksien kanssa. Vain yksi tällainen neuvottelukierros on käyty.

Kun olin Nepalissa suurlähettiläänä, pyydettiin ottamaan asia vuoden 2003 ulkoministeritason neuvottelujen asialistalle, mutta ilman varsinaista keskustelua. Kun osoitimme valmiutemme käydä asiallista keskustelua perussopimusuudistuksesta, Nepalin puolelta esityslistalta jätettiin pois. Tarkoituksena oli vain osoittaa, että nepalilainen suhtautui asiaan vakavasti Intian kanssa. Uskon, että Intian olisi hyvä politiikka tarjoutua säännöllisesti käsittelemään tällaisia ​​ratkaisemattomia asioita kahdenvälisesti, vaikka nepalilainen osapuoli saattaa haluta sivuuttaa. Jos tällaisia ​​kysymyksiä yritetään nostaa esiin poliittisen hyödyn saamiseksi, Intia voisi listata julkisesti tilanteet, joissa se on tarjoutunut ratkaisemaan ne ystävällisillä neuvotteluilla. Tällä hetkellä näiden asioiden nostaminen kansallismielisten väriensä nostamiseen ei ole vaarallista Nepalin poliittisille puolueille.

Ei ole laajalti tiedossa, että maat ovat onnistuneet asuttamaan noin 98 prosenttia yhteisestä rajastaan, ja tämä näkyy 182 kaistalekartassa, jonka ne ovat allekirjoittaneet. Yli 8 500 rajapylvästä on asennettu sovitun linjauksen mukaisesti.

Kalapani-kiista on syntynyt Mahakali-joen todellisen ja ensisijaisen lähteen käsityseroista. Vuonna 1816 solmitussa Sugaulin sopimuksessa joki sijoittuu länsirajaksi Intian kanssa, mutta erilaiset brittiläiset kartat osoittivat lähdesivujoen eri paikoissa. Tämä ei ole epätavallista, kun otetaan huomioon kartografisen tieteen silloinen tila ja vähemmän jalostetut mittaustekniikat. Meillä on samanlaisia ​​ongelmia McMahon-linjan kohdistamisessa Intian ja Kiinan rajan itäiselle sektorille. Sustan osalta ongelma on syntynyt joen suunnan siirtymisen seurauksena, joka on jälleen yleistä naapurimaiden yhteisissä joissa. On vain kaksi tapaa käsitellä tätä haastetta – joko hyväksyä rajan muuttuminen joen muuttuessa tai sopia rajasta, joka pysyy kiinteänä joen kulun muutoksista huolimatta. Jälkimmäinen on yleensä järkevämpi valinta. Mutta tällaiset asiat edellyttävät ystävällisiä neuvotteluja, joiden tavoitteena on molempia osapuolia hyväksyttäviä tuloksia, ei emotionaalisesti latautunutta valtakuntaa.

Vain muutama päivä ennen tämän kiistan puhkeamista Intian ja Nepalin pääministerit vihkivät videoneuvottelulla käyttöön kauan odotetun Motihari-Amlekhgang-putkilinjan, joka mahdollistaa öljytuotteiden turvallisen, varman ja varman toimituksen Nepaliin. Näitä tarvikkeita kuljetettiin aiemmin rekka-autolla rajan yli, ja kuljetuksen aikana tapahtui toistuvia varkauksia ja saastumista sekä luonnonkatastrofeja tai poliittisten mielenosoitusten aikana perustettuja tiesulkuja. Tämä on osoitus siitä, mitä rajat ylittävällä yhteistyöllä voidaan saavuttaa molempien maiden hyödyksi. Rumat intiaanien vastaiset mielenosoitukset Katmandussa tarjoavat itseään tuhoavan vastakohdan.

Intiassa asuu ja työskentelee kuudesta kahdeksaan miljoonaa nepalilaista. He nauttivat valtavasta hyvästä tahdosta ja miellyttävästä ja ystävällisestä ympäristöstä missä tahansa. Nepalin poliittisten johtajien tulisi pohtia tätä poikkeuksellista voimavaraa, josta heidän maansa nauttii vuosisatojen aikana rakennettua hyväntahtoisuutta. Sen ajattelematon eroosio voi osoittautua kalliiksi molemmille maillemme.

Tämä artikkeli ilmestyi ensimmäisen kerran painetussa versiossa 27. marraskuuta 2019 otsikolla 'Sen läpi kulkee rivi'. Kirjoittaja on entinen ulkoministeri ja vanhempi tutkija CPR. Hän oli Intian Nepalin-suurlähettiläs 2002-2004.