Intia ei ole naisten maa. Voisiko pandemia muuttaa tilanteen?

Sukupuoleen perustuva syrjintä alkaa ennen syntymää ja juurrutetaan kotiin. Mutta nykyinen terveyskriisi, jossa miehet jakavat kotitöitä ja naiset kantavat ruumiita, voi olla käännekohta Intian sukupuolinormeille

Ei ole epäilystäkään siitä, että naiset ovat nyt epähuomiossa etulinjassa taistelussa lihaksikkaan nationalismin myrkyllistä maskuliinisuutta ja kaivannaisvaltaista yritysryöstöä vastaan.

Intia on yksi maailman epätasa-arvoisiimmista maista olla nainen. Maailman talousfoorumin julkaisema uusin vuosittainen Global Gender Gap Index sijoitti Intian 17. sijalle, ja Afganistan on alhaisin. Mutta toisin kuin useimmat tämän synkän liigan kansat, Intiassa syrjintä alkaa alkiossa. Ultraääniteknologian väärinkäytön vuoksi sukupuolivalinnan abortissa, Intiassa on UNFPA:n arvioiden mukaan joka vuosi eufemistisesti yli 46 miljoonaa kadonnutta naista.

Mutta miksi Intian sijoitus on pudonnut 28 paikkaa viimeisen vuoden aikana? Lukuisista osavaltiovaaleista huolimatta naisministerien osuus on laskenut jyrkästi 23 prosentista 9 prosenttiin. Lisäksi Intian naisten työvoimaosuus on pudonnut viimeisen vuosikymmenen aikana vain 21 prosenttiin. Ennen pandemiaa intialaisissa neuvotteluhuoneissa oli vain 15 prosenttia naisista, vaikka #MeToo-liike paljasti seksuaalisen häirinnän jäävuoren työpaikoilla. Nyt intialaisia ​​naisia ​​on vähemmän työvoimassa kuin jopa Saudi-Arabiassa. Työpaikan päiväkodit ovat harvinaisia, vaikka ne ovat lain mukaan pakollisia kaikissa yli 50 työntekijän toimistoissa ja MNREGA-työmailla. Myös Anganwadisia ei ole vielä laajennettu päiväkoiksi. Toisaalta Itä-Aasian kasvuihme yhdistettiin työssäkäyvien naisten suureen lisääntymiseen.

Patriarkaatti juurrutetaan suurelta osin kotona. Intialaiset naiset tekevät NSSO:n vuoden 2019 ajankäyttötutkimuksen mukaan lähes 10 kertaa enemmän päivittäistä työtä palkattomissa kotitöissä kuin miehet. Kansallisen perheterveystutkimuksen 2019–2020 ensimmäisestä vaiheesta on nyt saatu runsaasti uutta tietoa. Alustavat väestöpainotetut keskiarvot 17 osavaltiosta paljastavat, että lapsiavioliitot ovat lisääntyneet marginaalisesti jo ennen pandemiaa edellisestä tutkimuksesta vuosina 2015-16. Vaikka koulutus on nyt osallistavampaa, kolme neljäsosaa naisista lukutaitoisia, vain 37 prosenttia suorittaa luokan 10. Myös luokkahuoneen ulkopuolella naisten mahdollisuudet usein lakkaavat. Alle kolmannes intialaisista naisista ansaitsee tuloja. Taloudellisen riippumattomuuden puutteen lisäksi yli neljännes naimisissa olevista naisista ilmoittaa myös puolisoväkivallasta. Kuitenkin neljällä viidestä naisesta on nyt oma pankkitili, yli kaksi kolmasosaa nuorista naisista käyttää kuukautishygieniatuotteita, yli puolet naimisissa olevista naisista käyttää nykyaikaisia ​​ehkäisymenetelmiä ja lähes puolella on matkapuhelin, vaikka alle kolmanneksella. ole koskaan ollut internetissä. National Crime Records Bureau listasi lähes 88 raiskausta päivittäin vuonna 2019, ja Dalit-naiset Rajasthanissa ja Uttar Pradeshissa ovat haavoittuvimpia.

Etelä-Aasiassa kuitenkin 83 prosenttia konfliktin jälkeisistä nepalilaisnaisista työskentelee nyt kodin ulkopuolella. Naisten kiintiöt kukoistavat myös eduskunnasta paikallishallintoon. Bangladesh on myös ajanut eteenpäin ainoana maana, jossa naiset ovat hallinneet valtionpäämiehinä pidempään kuin miehet.

Ruanda on myös yksi harvoista kehitysmaista, joka on yllättäen kaventanut sukupuolten välistä kuilua useilla rintamilla. Käännekohta oli vuoden 1994 kauhistuttava kansanmurha ja joukkoraiskaukset, jotka muuttivat maan väestörakenteen. Vuoden 2003 perustuslain kiintiöiden ansiosta naiset hallitsevat nyt kahta kolmasosaa parlamenttien paikoista.

Toisaalta Intiassa, kun uusi sukupolvi dynaamisia naisia ​​Disha Ravista Nodeep Kauriin ja Hidme Markamiin joutuu pidätykseen ja kapinointisyytteisiin, ei ole epäilystäkään siitä, että naiset ovat nyt vahingossa etulinjassa taistelussa myrkyllistä maskuliinisuutta vastaan. lihaksikkaasta nationalismista ja kaivannaisvaltaisesta yritysten ryöstöstä. Shaheen Baghin naiset ilmentävät myös tätä uutta feminististen liikkeiden aaltoa.

Joka päivä meitä muistutetaan selkeästi siitä, että Intia ei ole naisten maa – kotona tai sen ulkopuolella. Mutta voisiko pandemian kriisi olla käännekohta Intian sukupuolinormeille?

Tämä kolumni ilmestyi ensimmäisen kerran painetussa painoksessa 28. huhtikuuta 2021 otsikolla 'Ei maata naisille'. Kirjoittaja on tutkijatohtori National Institute of Advanced Studiesissa.