Viholliseni ystävä

Iranin ja Intian suhteet syvenevät. Mutta Teheranin ja Islamabadin suhteiden joustavuus voi tehdä Delhistä epämukavan.

Viholliseni ystäväRouhanin vierailun aikana pääministeri Modi ilmoitti, että Intia tukee Chabahar-Zahedan-rautatieyhteyden rakentamista, jotta Chabaharin portin potentiaali voitaisiin hyödyntää täysimääräisesti. (Kuvassa: pääministeri Narendra Modi ja Iranin presidentti Hassan Rouhani)

Iranilaiset ovat tunnettuja diplomatiasta, ja ammattidiplomaatit ovat joskus jopa asiantuntijoita hämmentämään keskustelukumppaninsa. Iranin ulkoministeri Javad Zarif teki 13. maaliskuuta virallisen vierailun Islamabadissa rauhoitellakseen pakistanilaisia ​​Hassan Rouhanin kolmen päivän Intian-matkan jälkeen, joka oli ensimmäinen Iranin presidentin vierailu sitten vuoden 2003.

Zarif sanoi: Suhteemme Intiaan, aivan kuten Pakistanin suhteet Saudi-Arabiaan, eivät ole Pakistania vastaan, koska ymmärrämme Pakistanin suhteet Saudi-Arabiaan eivät ole Irania vastaan. Tällainen kierretty lause vangitsee Teheranin taktisen hienouden, mutta Intia voi olla epämiellyttävä Iranin ja Pakistanin suhteiden joustavuuden vuoksi.

Rouhanin vierailu symboloi varmasti Intian ja Iranin lähentymistä, joka konkretisoitui Chabaharin sataman 1. vaiheen operatiivisen valvonnan vuokraamisella New Delhille – 18 kuukaudeksi, jonka kautta intialaista vehnää lähetettiin Afganistaniin lokakuussa 2017.

Viimeinkin New Delhi pääsi Keski-Aasiaan Iranin kautta. Pääministeri Narendra Modi ilmoitti Rouhanin vierailun aikana, että Intia tukee Chabahar-Zahedan-rautatieyhteyden rakentamista, jotta Chabaharin portin potentiaali voitaisiin hyödyntää täysimääräisesti. Haluamme laajentaa yhteyksiä, yhteistyötä energia-alalla ja vuosisatoja vanhaa kahdenvälistä suhdetta. Se oli jo virallinen Intian linja Modin vuoden 2016 Teheran-vierailulla, kun Intia, Iran ja Afganistan allekirjoittivat kolmenvälisen kuljetussopimuksen.

Tämä lähentyminen ei kuitenkaan tarkoita, että Iran olisi halukas etääntymään Pakistanista. Iran näyttää itse asiassa pelaavan maata toista vastaan ​​maksimoidakseen voittonsa sen talouteen huonosti vaikuttavien pakotteiden yhteydessä. Tällaista strategiaa helpottaa Pakistanin asenne, joka yrittää kovasti olla vieraannuttamatta Irania.

Molemmilla mailla on 900 kilometriä pitkä raja, joka leikkaa Balochistanin, kaksinkertaisesti häiriintyneen maakunnan: Pakistanin Baloch, joka on taistellut sissisotaa 10 vuotta, voisi saada tukea Iranilta – tai intialaisista vakoojista. Islamabadin osalta Dawn opedin mukaan Pakistanin suvereniteettia loukattiin YK:n peruskirjan artiklan 2(4) mukaisesti, kun Kulbhushan Jadhav käytti Iranin aluetta tullakseen laittomasti Pakistaniin.

Taistelut ovat moninkertaistuneet vuoden 2016 jälkeen, kun Iranin rajavartijat ampuivat kranaatinheittimiä Pakistanin alueelle. Pakistanilla on tuskin varaa avata kolmatta rintamaa. Toiseksi Iranilla ja Pakistanilla on myös yhteinen naapuri, Afganistan, jossa ne voisivat tiivistää välityssotaa. Kolmanneksi Pakistan tarvitsee kaasua ja Iranin on myytävä kaasunsa.

Osoittaakseen hyväntahtoisuuttaan Pakistanin armeijan komentaja vieraili kolmipäiväisellä vierailulla Teheraniin viime vuoden lokakuussa, samassa kuussa, kun Intia käytti Chabaharia vehnän toimittamiseen Afganistaniin. Tällaista vierailua ei ollut tehty 20 vuoteen. Iranilaiset olivat reagoivia, osittain kenraali Bajwan tarjonnan vuoksi (keskusteltiin ohjusteknologian alalla tehtävästä yhteistyöstä), osittain siksi, että he olivat kiinnostuneita liittymään Kiinan vyö ja tie -aloitteeseen (BRI) haaroittamalla kaasuputkia, jolle he ovat jo rakentaneet. CPEC Gwadarissa.

Iran näkee Kiinan investoinnit Pakistaniin taloudellisena mahdollisuutena, kun taas Intia haluaa olla osallistumatta BRI:hen. Vaikka Intia piti Chabaharia parhaana keinona tasapainottaa Gwadar, iranilaiset haluavat yhdistää molemmat, ja Javad Zarif sanoi Islamabadissa, että Iran on tarjonnut Pakistanille ja Kiinalle mahdollisuuden osallistua Chabahariin.

Zarif kiitti myös Pakistania Iranin auttamisesta torjumaan terrorismia, mikä on suoraan ristiriidassa Intian kertomuksen kanssa. Iranin Beludžistanin sunnimilitantit saivat tukea Pakistanissa sijaitsevilta lahkoryhmiltä vuosia. Kymmeniä iranilaisia ​​rajavartijoita on kuollut vuodesta 2013 lähtien, ja siksi Zarif ilmaisi arvostavansa, kun Pakistanin armeija esti itsemurhaiskut.

Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä, Iran ei ole tyytyväinen Intiaan sen strategisen kumppanuuden vuoksi Yhdysvaltojen kanssa aikana, jolloin Donald Trump on valmis palauttamaan edeltäjänsä aloittamat pakotteet. Iran on paheksunut Yhdysvaltain uuden hallinnon Afganistanin politiikkaa, jota Intia on suositellut. Samoin Iran ei voi suhtautua kevyesti Intian ja Israelin uusiin suhteisiin. Juuri nämä kasvavat suhteet ovat vaikuttaneet viime kuukausien aikana siihen, että Ali Khamenei mainitsi Kashmirin kysymyksen joissakin saarnoissaan ensimmäistä kertaa ja vertasi sitä palestiinalaisille kohdistettuun epäoikeudenmukaisuuteen.

Iranin ja Pakistanin suhteiden syveneminen riippuu painostuksesta, jota Riad kohdistaa Islamabadiin. Ensinnäkin Saudi-Arabia ja Persianlahden yhteistyöneuvoston (GCC) maat syyttävät pakistanilaisia ​​terroristitoiminnasta Saudi-Arabiassa ja muualla. Toiseksi, saudit ja emiratit lisäävät painetta Pakistaniin suhtautumalla enemmän Intiaan, mikä käy ilmi uusista investointivirroista ja Mohammed bin Zayedin läsnäolosta kunniavieraana tasavallan päivän paraatissa vuonna 2017.

Kolmanneksi, Riad aktivoi salafiryhmiä, jotka ovat kehittyneet Pakistanissa 1980-luvulta lähtien: Saudi-Arabian/GCC:n tukemien madrasien valtavalla verkostolla on tärkeä rooli siellä, Deobandin, Ahl-e-Hadithin ja muiden islamististen järjestöjen ohella. Vastauksena pakistanilaiset ovat tehneet tärkeitä myönnytyksiä Saudi-Arabialle ja GCC:lle.

Ensinnäkin pakistanilaisten väitetään kouluttavan Syyrian kapinallisia (kun taas Teheran tukee Bashar-al Asadin hallintoa). Toiseksi entinen Pakistanin armeijan päällikkö Raheel Sharif nimitettiin Riadissa sijaitsevan Islamic Military Alliance to Fight Terrorism -järjestön (sunnimaiden liittouma) johtajaksi vuonna 2017. Kolmanneksi Pakistanin armeija ja Saudi-Arabian kuninkaalliset maajoukot ovat lisänneet yhteisiä liikkeitä. . Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä, vaikka Pakistan ei ole lähettänyt joukkoja Jemeniin, sen sotilaita on lähetetty rajan toiselle puolelle väitetysti suojelemaan pyhiä kaupunkeja.

Pakistan on yrittänyt olla ottamatta puolta Iranin ja Saudi-Arabian välillä ja jopa yrittänyt toimia välittäjänä näiden kahden välillä. Mutta puoleen nousematta jättäminen ei ehkä ole vaihtoehto pitkään, ja tällä hetkellä saudeilla näyttää olevan yliotus. Nawaz Sharif ei ainoastaan ​​tavannut Saudi-Arabian kuninkaallisen perheen jäseniä erottuaan pääministerin tehtävästä keskustellakseen hänen seuraajastaan, vaan pian sen jälkeen Raheel Sharif osallistui Mohammed bin Salmanin käynnistämään puhdistukseen.

Jää nähtäväksi, johtavatko Iranin ja Pakistanin pakkassuhteet Iranin ja Intian nopeampaan lähentymiseen. Loppujen lopuksi maa, johon Teheran yrittää kommunikoida CPEC:n kautta, on Kiina, ja ehkä siksi New Delhin on niin vaikea käsitellä Irania. Chabaharin kehitys on hidasta, mutta niin on esimerkiksi Intian kiinnostuneen kaasukentän, Farzad-B:n, sopimuksen viimeistely, mikä osoittaa, että Iran ei todellakaan ole helppo kumppani.