Hyvästit Etelä-Aasialle

Koska SAARC-projekti menettää kaiken tehonsa, Delhin on suunniteltava uudelleen taloudellinen ja poliittinen maantiede

SAARC, SAARC-maat, Intian ja Tyynenmeren suhteet, Etelä-Aasia, Intian ja Pakistanin suhteet, Indian Express, Indian Express -uutisetIntialla ei ole syytä vuodattaa kyyneleitä SAARC:n puolesta. Se ei ole enää kaupungin ainoa peli (edustustoiminta)

Kaksi viimeaikaista YK:n yleiskokouksen reunalla tapahtunutta kehitystä viittaa siihen, että Etelä-Aasia poliittisena rakenteena, ainakin ylhäältä alaspäin rakennettuna, on saattanut kokea hetkensä. Ehkä Intian on aika siirtyä eteenpäin.
Raporttien mukaan kolme Etelä-Aasian kahdeksasta ulkoministeristä poistui salista pitäessään puheensa vuosittaisessa kokouksessa New Yorkissa. He olivat Afganistanista, Bangladeshista ja Intiasta. Tämä voi olla vain aikataulujen yhteentörmäys kiireisellä diplomaattiviikolla New Yorkissa. Mutta se kertoo myös jotain Etelä-Aasian alueellisen yhteistyön liiton syvenevasta uskottavuuskriisistä.

Toinen oli tapahtuma, jota ei tapahtunut. Intian ja Pakistanin ulkoministerien tapaaminen. Delhin ja Islamabadin välinen euforia sulamisesta sen jälkeen, kun Imran Khan valittiin Pakistanin uudeksi pääministeriksi, ei kestänyt edes muutamaa päivää. Intia päätti vetäytyä 24 tunnin kuluessa neuvottelujen ilmoittamisesta.

Intia ei tietenkään ole ainoa, jolla on ongelmia Pakistanin kanssa. Sen toinen eteläaasialainen naapuri, Afganistan, oli Intian tavoin elänyt toiveita Pakistanin suhteiden uudesta alkamisesta. Kabulin toiveet siitä, että Imran, jota usein kutsutaan Taliban Khaniksi, voi nopeasti saavuttaa rauhan, ovat lieventyneet. Pakistanin suhteet Bangladeshiin ovat olleet syvässä kylmässä niin pitkään, että kukaan ei odota omaisuuksien kääntymistä lähiaikoina.

Intian kieltäytyminen osallistumasta Pakistaniin, ellei Islamabad ota kantaa sen huoleen rajat ylittävästä terrorismista, on myös kestänyt SAARC:n seuraavaa huippukokousta Islamabadissa. Kahdeksan SAARC-maan johtajien viimeinen huippukokous pidettiin Kathmandussa loppuvuodesta 2014. Todellinen tragedia on tietysti se, että mitään oleellista ei tulisi esiin, vaikka huippukokous pidettäisiin huomenna Islamabadissa.

Ajatellaanpa esimerkiksi Pakistanin päätöstä olla allekirjoittamatta alueellisia yhteyksiä koskevia sopimuksia Katmandun huippukokouksessa vuonna 2014. Pakistan oli suurelta osin osa laajennettuja neuvotteluja, ja sen byrokraatit ja ministerit olivat hyväksyneet tuloksen. Pääministeri Nawaz Sharif ei kuitenkaan voinut allekirjoittaa sopimuksia, kiitos Pakistanin armeijan, jonka kerrotaan vetäneen pistokkeen sopimuksista aivan viime hetkellä.

Kyse ei ole siitä, kuinka jaamme syyllisyyden tästä valitettavasta tilanteesta. Kyse on sen tosiasian hyväksymisestä, että SAARC-projekti on nyt menettänyt tehonsa. Tämä ei tarkoita, että alueella olisi surua. Kaikki maat etsivät vaihtoehtoja. Katmandun huippukokouksen jälkeen Modi ilmoitti, ettei hän pidä alueellista yhteistyötä Pakistanin veto-oikeuden vankina.

Modi siirtyi keskittymään ns. BBIN-foorumiin, joka kokoaa yhteen neljä Etelä-Aasian maata – Bangladeshin, Bhutanin, Intian ja Nepalin – itäisen mantereen osa-alueyhteistyötä varten. Modin hallitus on myös pyrkinyt aktivoimaan uudelleen BIMSTEC-foorumin, joka tuo BBIN-maat sekä Sri Lankan Myanmarin ja Thaimaan kanssa. Ajatus Bengalinlahden yhteisöstä kasvaa päivä päivältä.

Mutta kaikilla näissä osa- ja alueiden välisissä ryhmittymissä ei ole samaa unelmaa. Vaikka Kathmandu nukkuu BBIN- ja BIMSTEC-sängyissä, osa Nepalin hallitsevasta eliittistä haluaa paeta Etelä-Aasiasta kiinalaisten syleilyyn. Jos ei ole SAARCia, joka auttaa rajoittamaan Intiaa, Kiina voisi tehdä tempun.

Samaan aikaan Sri Lanka on alkanut kuvailla itseään Intian valtameren maaksi. Colombo ei suinkaan petä Etelä-Aasian regionalismia. Se vain löytää uudelleen maantieteellisen keskeisen asemansa Intian valtamerellä ja juhlii sitä. Myös Malediiveilla on niin paljon voitettavaa hyödyntämällä sijaintiaan Intian valtamerellä sen sijaan, että se panisi toivonsa dystooppiseen SAARC:iin.

Kaikesta innostuksestaan ​​SAARC-huippukokouksen isännöimisestä huolimatta Pakistanin poliittiset johtajat tietävät, että Rawalpindin syvä valtio, joka vastustaa vähäistäkään kaupallista yhteistyötä Intian kanssa, on syvästi sitoutunut kattavaan taloudelliseen integraatioon Kiinan kanssa.

Tästä pääsemmekin kysymykseen Kiinasta, jonka Belt and Road -aloite yhdistää Etelä-Aasian eri osia Kiinan naapuriprovinsseihin. Pakistan Xinjiangin kanssa, Nepal ja Bhutan Tiibetin kanssa ja Bangladesh Yunnanin kanssa. Peking pyrkii myös sisällyttämään Malediivit ja Sri Lankan meristrategiaansa.

Intia saattaa vastustaa BRI:tä, jotkut Pakistanissa saattavat olla toisenlaisia ​​ajatuksia, mutta Kiinan nousu on alkanut peruuttamattomasti muuttaa niemimaan talousmaantiedettä. Halusipa Delhi tai ei, toinen aurinko - paljon kirkkaampi kuin Intia - on noussut niemimaan taivaalla.

Samaan aikaan Washington muuttaa geopoliittista pelikirjaansa naapurustossamme. Vaikka se etsii ulospääsyä Afganistanista, se on aloittanut selkeän strategian Kiinan tasapainottamiseksi alueella. Sen uusi mielikuvitus antaa etuoikeudet Intialle ja yhdistää muun niemimaan laajan Intian ja Tyynenmeren alueelle. Ennen kuin Amerikka liittyi Intian ja Tyynenmeren alueelle, Japanin pääjohtaja Shinzo Abe määritteli alueemme kahden meren (Intian ja Tyynenmeren) ja kahden mantereen (Afrikka ja Aasia) yhtymäkohdaksi.

Intialla ei ole syytä vuodattaa kyyneleitä SAARC:n puolesta. Se ei ole enää ainoa peli kaupungissa. Itse asiassa se ei ole koskaan ollut paljon peliä. Sen ei myöskään pitäisi surra Etelä-Aasian katoamista. Muutos on ainoa pysyvä tosiasia elämässä. Maantieteelliset tiedot eivät ole staattisia, ne kehittyvät, joskus hitaasti ja nopeasti toisissa. Se, miten kuvittelemme ja rakennamme alueita, muuttuu olosuhteiden mukaan. Brittiläinen Raj ulottui huipussaan Adenista Malackaan. Kaakkois-Aasiaa ei ollut olemassa ennen toista maailmansotaa. Aasian ja Tyynenmeren alue otettiin käyttöön vasta 1980-luvun lopulla. Intian ja Tyynenmeren alue oli uutuus kymmenen vuotta sitten.

Poliittinen Etelä-Aasia oli 1980-luvun keksintö. Se ei ole selvinnyt ajan kokeesta. Kun Intian jalanjälki ulottuu paljon niemimaan ulkopuolelle, Bangladeshista tulee Bengalinlahden sykkivä sydän ja taloudellinen silta Itä-Aasiaan ja Sri Lankaan Intian valtameren solmukohta, Delhin on muotoiltava uudelleen taloudellinen ja poliittinen maantiede.