Käytävän toisella puolella: sotarumpujen vaimeat äänet

Intian ei tarvitse sotkeutua sotaan. Toisin kuin vuonna 1971, Intiaa ei painosteta auttamaan Pakistanin levotonta maakuntaa. Toisin kuin Kargil, Pakistan ei yritä kaapata Intian aluetta.

J&K: Aselevon rikkomukset jatkuvat, kun Pakistanin joukot ampuvat kranaatinheittimiä ja pienaseitaIntian armeijan sotilaat seisovat vartiossa lähellä ohjauslinjaa (LoC) Poonchissa. (Lähde: PTI-kuva/tiedosto)

Kansakuntana meillä on tapana tehdä ero ulkoisen turvallisuuden ja sisäisen turvallisuuden välillä. Jostain syystä edellinen saa käyttää 'kansallista' viittaa, mutta jälkimmäiseltä tämä etuoikeus evätään.

Tarkka analyysi paljastaa, että ulkoista turvallisuutta ja sisäistä turvallisuutta ei voida sijoittaa kahteen vesitiiviiseen osastoon. Toisen tila vaikuttaa toiseen. Ilmoitan kuitenkin ongelman toistaiseksi.

[ie_backquote quote=Separatismin eliminoinnissa (Punjabissa) ja maolaisuuden hillitsemisessä (Naxalin vaikutusvaltioissa, mukaan lukien Länsi-Bengalissa) on arvokkaita opetuksia. Oppitunnit ovat (1) lujuus ja maksimaalinen voima vastustajaa kohdelttaessa ja (2) oikeudenmukaisuus ja sovitteleva lähestymistapa muiden ihmisten suhteen]

Kun kirjoitan tätä esseen perjantaina ennen kuin luet sen, Intia on sodan kaltaisessa tilanteessa, vaikka kukaan ei uskokaan, että Pakistanin kanssa käydään täysimittaista sotaa. Meille kerrottiin, että Pakistan menetti F-16-koneen ja ehkä myös lentäjän. Hallitus väitti myös, että yli 300 jihadista oli tapettu. Olen valmis uskomaan hallitustani, mutta maailma ei keskeytä epäuskoaan. Intia menetti MIG-21:n, lentäjä joutui Pakistanin vangiksi ja vapautettiin myöhemmin. Virallisten lausuntojen perusteella näyttää siltä, ​​​​että molemmat osapuolet poseeraavat, eivätkä kumpikaan todella halua sotaa.

Sotaa ei tarvita

Intian ei tarvitse sotkeutua sotaan. Toisin kuin vuonna 1971, Intiaa ei painosteta auttamaan Pakistanin levotonta maakuntaa. Toisin kuin Kargil, Pakistan ei yritä kaapata Intian aluetta. Molemmat maat tietävät, että nykyisen tilanteen laukaisijana oli terrori-isku CRPF:n saattueeseen Pulwamassa 14.2.2019.

Palaamme siis terrorismin ydinkysymykseen. Terrorismilla on vakavia seurauksia minkä tahansa maan sisäiselle turvallisuudelle. Intia ei ole poikkeus.

Haluan luetella Intian sisäiseen turvallisuuteen vaikuttavat asiat:
1. Terrorismi
2. Militanttien soluttautuminen
3. Naksalismi tai maolaisuus
4. Yhteisöllinen/uskonnollinen konflikti
5. Sesessio tai separatismi
6. Varauskiihotukset
7. Maanviljelijöiden agitaatiot
8. Osavaltioiden väliset vesi- tai rajakiistat
9. Kieliriita

Terrorismi suurin uhka

Kirjoitin asiat muistiin sellaisina kuin ne tulivat mieleeni ilman, että aikoin laittaa mitään tärkeysjärjestystä, mutta järjestys, jossa ne esiintyvät edellä, kuvastaa enemmän tai vähemmän asioiden vakavuutta. Määräys on myös arvio hallituksen suhteellisesta onnistumisesta tai epäonnistumisesta ongelmien hillitsemisessä/ratkaisemisessa. Esimerkiksi vuonna 1965 hindin asemasta tuli räjähtävä ongelma Tamil Nadussa, eikä hiillos ole laantunut tähän päivään mennessä, mutta nykyään maassa ei ole vakavaa kielikonfliktia.

Terrorismi (Jammussa ja Kashmirissa) on Intian sisäistä turvallisuutta uhkaavien asioiden listan kärjessä. Vain muutama vuosi sitten se oli naksalismia tai maolaisuutta; joka on suurelta osin hillitty, ellei poistettu. 1980-luvulla Punjabissa oli separatismia, mutta se vitsaus on käytännössä pyyhitty pois siinä osavaltiossa.

Separatismin eliminoinnissa (Punjabissa) ja maolaisuuden hillitsemisessä (Naxalin vaikutusvaltioissa, mukaan lukien Länsi-Bengalissa) on arvokkaita opetuksia. Oppitunnit ovat (1) lujuus ja maksimaalinen voima vastustajaa kohdelttaessa ja (2) oikeudenmukaisuus ja sovinnollinen lähestymistapa muiden ihmisten kanssa.

Oppitunnit nyt opittu

Minulle on aina ollut arvoitus, miksi keskushallinto kieltäytyy soveltamasta muualla opittuja opetuksia J&K:hen. Epäilen, että se johtuu syvään juurtuneesta vihamielisyydestä Pakistania kohtaan. Olen väittänyt, että rajan puolustusta (kansainvälinen raja ja valvontalinja) pitäisi vahvistaa lisäämällä joukkoja ja estää soluttautuminen. Hallituksen tulos on tässä suhteessa huono. Vuonna 2017 soluttautumisia oli 136, ja kun lopulliset luvut ovat julki, 2018 on huonompi (lokakuun lopussa se oli 128). Olen myös väittänyt, että hallituksen on omaksuttava pehmeämpi lähestymistapa laaksoon ja otettava sidosryhmät mukaan. Sen sijaan meillä on surullisen lihaksikas, militaristinen ja enemmistö nationalismi, joka vain ajaa enemmän nuoria miehiä militanttiryhmien käsiin (126 vuonna 2017 ja 164 lokakuuhun 2018 asti). Politiikka on jättimäinen floppi, se on johtanut enemmän soluttautumista ja enemmän uhreja.

Pakistan on harhaan johdettu, usein pahantahtoinen naapuri. Se on kuitenkin naapurimaa. Kuten A B Vajpayee tunnusti ja kuten tohtori Manmohan Singh kerran sanoi, 'voimme muuttaa ystäviämme, mutta emme voi muuttaa naapureitamme'.

BJP:n hallitus on siirtänyt painopisteen terrorismista Pakistaniin ja pyytää kansalta kiistatonta tukea. Se ei mene läpi muutaman päivän kuluttua, ja asiaan liittyvät kysymykset esitetään. Sitä vastoin ei mene päivääkään ilman, että pääministeri pitää häpeämättömän poliittisen puheen, joka hyökkää hellittämättä kongressia ja oppositiota vastaan!

Mitä tulee J&K:hen, ellei hallitus ole käsitellyt perustavaa laatua olevaa vieraantumista koskevaa kysymystä Kashmirin laaksossa, terrori-iskujen uhkaa J&K:ssa ei voida voittaa. Siitä tulee lopulta laajempi ulottuvuus ja siitä tulee kansallinen turvallisuuskysymys.

Tämä saattaa olla tapa, jolla BJP haluaa tilanteen kehittyvän, jotta se voi väittää Pakistanin 'tappion'. Näin käsikirjoitus kirjoitetaan, mutta huolella kirjoitetutkin käsikirjoitukset voivat aiheuttaa ikäviä loppuja. Siellä oli Kargil, oli Operaatio Parakram, oli India Shining -kampanja ja oli A B Vajpayee. Lopulta kansan viisaus luovutti uuden hallituksen tehtävän toiselle puolueelle ja sen liittolaisille.